maanantai 13. helmikuuta 2017

Hylättävää materiaalia vs. mikä on tärkeintä

Hylättävää materiaalia

Annie. Hylättiin 7-kuisena Los Barrioksen kunnalliselle koiratarhalle omistajan toimesta. Tuli 10 kk iässä meille. Kuvassa tänään aamutorkuilla 6,5-vuotiaana.

Tuumailin tässä, kuinka mm. Espanjasta ja Romaniasta voikaan löytyä aivan uskomattoman upeita koiria koiratarhoilta hylättyinä. Että miten se on mahdollista? Kuin ei Suomessa kukaan hylkäisi sellaisia timantteja ikinä.  
No, se on mahdollista siitä syystä, että noissa maissa monet ihmiset eivät ymmärrä koirista yhtään mitään. Ei heille merkitse mitään koiran miellyttämisenhalu tai kontaktihakuisuus, nopea oppimiskyky tai yhtään mikään muukaan koiran ominaisuus, joita moni suomalainen arvostaa. Näille ihmisille koira on tavara, työkalu tai robotti tai huoneen koriste. Koira ei ole perheenjäsen eikä edes omista tunteita, sielusta nyt puhumattakaan. Koira (luonteesta, koosta, iästä ja rodusta riippumatta) on sellaista materiaalia, jolle voi tehdä mitä huvittaa, vaikka laittaa elävänä tai puolikuolleeksi kidutettuna muovipussissa roskikseen. Osa näistä ihmisistä ei käyttäydy välinpitämättömästi pahuuttaan, vaan vastoin parempaa tietoa ja ymmärrystä. Osa taas käyttäytyy, ihan tahallaan ja täysin tietoisesti.
Annie Los Barrioksella keväällä 2011.
Siis, koska Espanjassa, Romaniassa ja muissa kulkukoiramaissa hylätään kevyesti ihan kaikenlaisia koiria, (ei vain niitä suomalaisen mittapuun mukaan oikeasti hankalia ja liian haastavia, käytöshäiriöisiä, vaikeita ja liian isoja tai sairaita) on hylkyläisten joukossa väistämättä aivan älyttömästi suoranaisia aarteita (kuten omani, jotka löytyivät Espanjasta). Suomessa taas juuri kukaan ei hylkää täydellistä tai edes kelvollista koiraansa kuin ihan äärimmäisen pakon edessä.
Princess (vas.) Benalmádenan yksityistarhalla joulukuussa 2010.
Olen huomannut, että joillekin suomalaisille tämä asia on erittäin vaikea ymmärtää. Ja onhan se asia ihan ihmeellinen. Meidän, koiria arvostavien ihmisten, on ihan hiton vaikea käsittää sitä mentaliteettia, joka noissa maissa on vallalla. Se kuulostaa ihan urbaanilegendalta. Kuka bimbo hylkää hyvän koiransa? Eihän tuollaista meininkiä halua edes uskoa. Harmin paikka, että se sattuu olemaan ihan totisinta totta. :(
Princess ja minä keppileikkien tiimellyksessä vuonna 2010.
Ensin koti suomalaisille kodittomille vaikka väkisin - vai eikö sittenkään?
Vaikka Suomessakin on valitettavasti eläinsuojeluyhdistyksillä jonkin verran kodittomia koiria ja niistä jokainen ansaitsisi kodin ja vaikka jokainen rescueyhdistyksen kautta ulkomaisen koiran adoptoiva suomalainen haluaisi antaa jollekin näistä kotimaan hylätyistä kodin, se ei ole niin yksinkertaista.
Koiraa hankittaessa on aina mietittävä ensiksi koiran parasta, siksi, että sinä, joka otat koiran, olet vastuussa siitä, että koira saa luonasi hyvän elämän. Koiralle ei ole reilua, varsinkin, jos se on jo kerran tai pari hylätty, joutua uudelleen hylätyksi sen takia, että et sovi sen kanssa yhteen edes lähtökohtaisesti tai hypoteettisesti. Että sinun taitosi eivät riitä alun alkaenkaan. Että asuntosi, elämäntyylisi tai muut perheenjäsenesi eivät ole koiralle sopivia. Vaikka kuinka vannoisit, että otat ainoastaan kotimaisen kodittoman koiran, niin jos yksikään tarjolla oleva EI SOVI kunnolla perheeseesi, ei ole reilua, että otat sen vain siksi, että se on suomalainen ja ilman kotia. Silloin on parempi olla ottamatta.
Princess (vas.) ja Annie ovat ehtymätön inspiraationlähteeni suunnitellessani koirien varusteita omalle Kana Collection Dog Gear -merkilleni. Tässä niillä on päällään uudet, pehmustetut, säädettävät ja heijastavat Pinsu -Y-valjaat jarrumahdollisuudella.
Mikä on tärkeintä?
Koiran hankkimisessa, sille kodin antamisessa, sen ottamisessa perheenjäseneksi TÄRKEINTÄ ON se sopiiko perhe koiran tarpeisiin ja onko koira sopiva juuri tähän perheeseen ja elämäntyyliin. Se on tärkeintä. Ei se, missä maassa koira on hylättynä etsimässä kotia.
Lopuksi
Kirjoitin tämän tekstin sinulle, joka olet ottamassa perheeseesi koiraa ja katselet ulkomaisia rescueita. Sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että koirasi ei ole Suomesta, vaikka joku yrittäisi sinua siitä syyllistää.
Kirjoitin tämän tekstin myös sinulle, joka kärkkäästi kommentoit ulkomaisia rescuekoiria koskevia postauksia ja syytät rescuen ottavia ihmisiä siitä, että suomalaiset kodittomat eivät saa koteja. Toivottavasti ymmärrät, että koiran ja perheen yhdistämisessä on paljon suurempia vaikuttavia tekijöitä kuin se, minkä maalainen koira on. Koirat ovat yksilöitä, kuten perheetkin. Yksilöiden sopivuuden toisilleen on painettava vaakakupissa paljon enemmän kuin alkuperämaan, muuten ollaan ongelmien edessä.
Ps. jotta suurelta määrältä mahdollisia ongelmia vältytään, on koiran hankinnassa syytä olla erittäin tarkkana. Ulkomainen rescuekoira kannattaa ottaa vain rekisteröityneen (ry-status, Eviran TRACES-rekisteröinti) ja luotettavan rescueyhdistyksen kautta ja rotukoira vain luotettavaksi ja järkeväksi todetulta kasvattajalta, joka tutkituttaa jalostuseläimensä ja tarjoaa tukea kasvattiensa omistajille. Varo pentutehtailijoita ja koirien salakuljettajia. Ota kaikesta mahdollisesta ihan itse selvää etukäteen. Tutki tarkkaan kaikki koiran tuojaan/kasvattajaan liittyvät asiat. Joudut ehkä salapoliisimaisiin hommiin, mutta se kannattaa. Tiedän, että et halua epäonnistua valinnassa - se ei olisi oikein tulevalle koirallesi.
Rakkaudella teidän,
Kana

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Keiju puutarhaan

Heippa taas!

Johan tästä on kohtuullinen aika kulunut, kun viimeksi tänne löpisin. Oho.

Viime postauksessa arvoin timanttikukkien talvetusta ja vaiheeseehan se jäi. Harmittaa myöntää. Raasut kuivuivat olkkarin pöydälle heräämättä koskaan enää henkiin.

Puutarhaan on joka tapauksessa koittanut uusi kevät ja kesä uusine ihanine kukkineen ja kasveineen. :) Lisäksi olen hankkinut uuden patsaan.




Se on tämä noin 70 cm korkea keijukainen. Löysin sen Hong Kongin alesta 70%:n alennuksella. Ihanuuden hinnaksi jäi vaivainen kymppi. :) Olin himoinnut tätä koko kesän, mutta en raaskinut ostaa kalliilla ja mulla kävi sitten melkoinen tuuri, koska patsaita oli jäljellä enää tämä yksi ale-hinnalla. :)

Ajattelin maalata patsaan keijun näköiseksi. Siispä googlettelin vähän keijukuvia osviitaksi. On vähän vaikea päättää, minkä värinen keijusta tulisi, mutta olen ruvennut kallistumaan vihreän sävymaailman puoleen. Täytyy selvittää vielä, millä maaleilla keiju olisi parasta maalata. Se on jonkin sortin keramiikkaa.

Alla muutama ihana keijukuva, joita ajattelin käyttää malleina. Valmiin tuotoksen saatte nähdä sitten joskus, kun se valmistuu.

Tää kuva löytyi täältä.

Tämän upean maalauksen tekijä on Marita Katariina ja se kuuluu 
"Maan keijut" -sarjaan. Lue lisää täältä.


Kuvan löysin täältä.

Tää oli kanvastauluna myynnissä yhdessä nettikaupassa, mutta jo myyty, niin ei löytynyt linkkiä. Googlesta siis tämä.

Tämäkin on Marita Katariinan "Maan keijut"-sarjasta. 

Tämä ihanuus löytyi täältä.


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Timanttikukan (Gazania krebsiana/pavonia) talvettaminen

Timanttikukka talviteloille - mutta miten?

Timanttikukka (Gazania krebsiana, joka tunnetaan myös G. pavoniana) on Etelä-Afrikan länsipuolelta kotoisin oleva asterikasvien heimoon kuuluva kukkiva pieni perenna, josta on saatavilla lukemattomia eri värimuunnoksia.

Suomessa timanttikukkaa myydään kesäkukaksi ja sitä pidetään kuin yksivuotisia kasveja, eli syyskylmien tullessa kasvin annetaan kuolla pois. Minä en kuitenkaan haluaisi tapattaa kasvejani, vaan yrittää saada ne selviytymään talven yli. Kysymys kuuluu: miten?

Aivan uskomattoman kauniit timanttikukan kukat avautuvat aurinkoisella säällä. 

Timanttikukka on siitä erikoinen, että sen kukat sulkeutuvat sateella ja pimeällä. Ne aukeavat suurimmilleen auringonpaisteessa. Kauneimmillaan nämä kukat ovatkin täysaurinkoisella paikalla.

Meillä sataa parhaillaan, joten otin kasvit sisälle olkkariin kasvilampun alle, että kukat avautuisivat. Ja niinhän ne tekivät! Ihania!

Löysin mielenkiintoisen artikkelin timanttikukista niiden kotiseuduilla. Sinne pääseet TÄSTÄ.
Artikkelissa kerrotaan näiden kasvien olevan erittäin sitkeitä ja niitä kutsutaan asterikasvien selviytymismestareiksi. Kukkien kotiseutu, Namaqualandin alue Etelä-Afrikan ja Namibian länsiosassa, on kuuluisa valtavasta timanttikukkaloistosta keväästä alkaen.

Ilmasto alueella on kautta vuoden kuivahko. Sateita tulee, jos tulee, lopputalvesta ja alkukeväästä. Lämpötila talviaikaan vaihtelee 7 ja 26 asteen välillä ja kesäisin on yli 30 astetta useimmiten. Päivänvalotunteja on neljänä talvikuukautena 7-8 ja muina aikoina 9-12,5 tuntia, keskikesällä siis pisimpään.

Päivänvalotunnit vaihtelevat Etelä-Afrikan eri osissa, mutta tarkastin Namaqualandissa sijaitsevan Okiep-nimisen kaupungin auringonvalosaannin tästä taulukosta.

Kasvin kotimaassa talviolosuhteet vaikuttavat lähestulkoon meidän kotona vallitsevilta olosuhteilta. Lämpötila ei meillä ylitä talvisin 24 koskaan, kasvilampun voi ajastaa 7-8 tuntiin ja huonekasvien kastelu on talvisin muutenkin vähäisempää. Siitäpä heräsi kysymys:

voisikohan timanttikukan talvettaa kotona ikkunalaudalla kasvilampun alla? Voisiko se olla niin helppoa?

Aion todellakin kokeilla. :)


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kanan puutarhan yrttinen kalakeitto

Nam!

Uudessa kodissani olen havahtunut siihen, että osaan laittaa ruokaa. Wow! Se on jotain, koska olen asunut yli 10 vuotta kämpässä, jossa oli niin säälittävä keittokomero, ettei siellä voinut tehdä yhtään mitään. Tai ainakaan se ei inspiroinut mua yhtään.

Ihana keittiö, kunnon välineet ja laitteet ja puutarha, josta saa ensiluokkaisia aineksia - johan sisäinen kokkini heräsi!

Pidän kovasti kalasta ja keitoista. Uudet perunat on justiinsa kaivettu pelloista kauppoihin, joten mikäs olisikaan parempi hetki tehdä kalakeittoa. Minun versiossani on paljon yrttejä, noita puutarhan makujen aarteita. Nam! Tämän keiton tein pakastekalasta.

Kanan puutarhan yrttinen kalakeitto.

Tarvikkeet:

Iso kattila, ainakin 3 litraa.
Pussi tai pari pakastekalakuutioita.
Vettä, maitoa, voita, perunoita, porkkanoita, lanttua, sipulia, tuoreita yrttejä (timjamia, oreganoa, persiljaa, basilikaa, tilliä), maustepippureita, laakerinlehtiä, suolaa. Pöytään sitruunapippurimaustepurkki.

Livauta kattilan pohjalle jonkin verran vettä ja kun se kiehuu, lykkää sinne seuraava setti:

10 keskikoista (5-6 cm halk.) uutta perunaa pestyinä ja pilkottuina.
4 kuorittua ja pestyä porkkanaa pilkottuina.
Lohkare lanttua pilkottuna.
Yksi iso sipuli silputtuna.

Timjamin oksia n. 10
Persiljan varsia n. 10 (lehdet säästetään myöhemmäksi)
Muutama oreganon varsi
10 maustepippuria
4 laakerinlehteä

Kun ainekset ovat kattilassa, lisää vedenkeittimestä kiehuvaa vettä niiden päälle niin, että ne peittyvät. Keitä, kunnes potut, porkkanat ja lantut ovat pehmeitä eli noin 15 minuuttia. Joissain ohjeissa neuvotaan ottamaan yrttien varret tässä vaiheessa pois, eli on tehty eräänlainen yrttikimppu, joka voidaan helposti nostaa ylös keitosta. Omasta mielestäni varsien poistaminen on turhaa. Ne voi poistaa syömävaiheessa, jos ne haittaavat. :)

Lisää nyt kattilaan jäiset kalakuutiot. Sekoita ne muiden ainesten joukkoon. Kaada mittaan n. 5 dl rasvatonta maitoa tai miten paljon lientä haluat ja lisää 2-3 tl suolaa. Kippaa maito kattilaan. Ole varovainen, ettet käräytä maitoa pohjaan. Lisää pieni tai iso klöntti voita soppaan. Maun mukaan. :)

Kun keitto porisee kivasti miedolla lämmöllä, keitä sitä vielä kuutisen minuuttia tai mitä pakastekalapussin keitto-ohjeessa sanotaan.

Kun kalat ovat kypsiä, tarkasta maku.

Lisää yrttisilppu, johon sisältyy persiljanlehtiä, basilikaa, oreganoa, timjaminlehtiä ja tilliä. Yrttejä saa olla PALJON, niin paljon kuin puskat antaa itseään harventaa. ;)

Ja sitten lapataan soppaaa lautaselle ja pöytään! Jotkut haluavat ripotella kalaruokiinsa sitruunapippurimausteseosta antamaan kirpakkaa potkua ja se sopii erittäin hyvin myös tähän keittoon.

Hyvää ruokahalua! <3




torstai 11. kesäkuuta 2015

Rotusyrjinnän aika - olisko se jo pian historiaa?

EDISTYSASKEL KOIRIEN HARRASTUS- JA KILPAILURINTAMALLA! 

Kirjoitin tästä aiheesta tänään jo Facebook-seinälläni, mutta päätin vielä jatkaa tänne, koska olen niin iloinen! Toivottavasti rotusyrjinnän aika koirapiireissä on pian historiaa.
Muistan tässä parisen vuotta sitten, kun Kennelliiton Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerola lausui aamuteeveessä, että sekarotuisten koirien kanssa ei voi harrastaa yhtään mitään. Että jos haluaa harrastaa, kannattaa ottaa puhdasrotuinen, paperillinen rotukoira. 
Minullahan meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun sitä kuunnellessa, koska harrastin ja harrastan edelleen sekarotuisten rescuekoirieni kanssa mm. agilityä sekä rata- ja maastojuoksua vieläpä hyvällä menestyksellä. Tiedän useita x-rotuisia ja rescueita, jotka toimivat terapiakoirina, kadonneiden etsinnässä, hajukoirina ja niin edelleen. 

Koirani Annie, sekarotuinen espanjalainen, ihmisen hylkäämä tarpeeton roska juoksi Minien luokan voittoon (192 koiraa) 7.6.15 RotuRace-juoksukilpailuissa Hyvinkään vinttikoiraradalla.

EI ROTUPUHTAUDELLA ole koirien kykyjen ja innon kanssa MITÄÄN tekemistä, vaikka Eerola niin halusikin antaa ymmärtää. Rotupuhtauden perusteella kuitenkin harjoitetaan SM-kilpailutasolla armotonta syrjintää. X-rotuisten tai kennelliitonrekisteripaperittomien koirien kanssa ei ole asiaa esim. agilityn SM-kisoihin titteleitä tavoittelemaan. Mielestäni tällainen syrjintä on erittäin vanhanaikaista ja mielivaltaista eikä se ole kaukana siitä touhusta, jossa joidenkin mielestä väärän väriset ihmiset määriteltiin huonommiksi ja kelvottomiksi mihinkään.

Espanjalainen sekarotuinen hylkyläiseni Princess ja minä pujottelussa.

NYT Suomea on rytinällä valtaamassa vauhdikas harrastus- ja kilpailulaji maailmalta - KOIRAFRISBEE. Tässä lajissa kilpailevat KOIRAT ihmistensä kanssa. Alleviivaan sanaa koirat, koska koirafrisbeen virallisissa mestaruuskisoissa koirien rotupuhtaudella ei ole minkäänlaista merkitystä! 
Suomen Frisbeekoirat ry (http://www.frisbeekoirat.com), Suomen virallinen lajiliitto, seuraa suuren maailman esimerkkiä koirien rotuerottelemattomuudessa ja kannustaa KAIKKIA koiria rotuun ja papereihin katsomatta harrastamaan ja tulemaan kisoihin, myös virallisiin! 

Niinpä niin, harrastamiseen tarvitaan KOIRA, ei rotupuhtautta. :) 
(Kuva: Suomen Frisbeekoirat ry)

Maailmalla koirafrisbee on hyvin suosittua myös sekarotuisten keskuudessa. Tässä videolinkissä koppailee yksi maailman kärkikoirista - sekarotuinen sekin. Hymiö smile
https://m.youtube.com/watch?v=3SW413N04cE

LISÄYS: Skyhoundz.com -koirafrisbeesivustolla kerrotaan, että yli puolet maailmanmestarikoirista on sekarotuisia. Lisäksi todetaan, että monista koiratarhalta peräisin olevista koirista tulee mitä mainioimpia lemmikkejä ja mahtavia frisbeekoiria. En voi kuin yhtyä näihin sanoihin! <3

"Animal shelter mutts make great companions and wonderful disc dogs. In fact, more than half of the World Champions in canine disc sports have been mixed-breed dogs."

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Teemu Nallen lastenkonsertti 17.5.2015

Lastenklinikoiden Kummit ry, jossa itse olen kummijäsen, järjesti lapsille hulvattoman tapahtuman Vantaan Energia Areenalla. Kyseessä oli toista kertaa peräkkäin rokkaava Teemu Nallen lastenkonsertti.

Minua pyydettiin keikalle juontajaksi ja se oli suuri kunnia ja kyllä me siellä pompittiin ja biletettiin! Jippii! Oli aivan mahtava keikka!

Esiintyjäkaarti oli mitä mainioin! Parhaassa seurassa tuli oltua töissä! <3

Hommahan lähti siitä, että aamulla piti laittaa tukka ja maalata naama. 
Ja testata hyviä ilmeitä. ;)

Keikkapaikan ovet aukesivat vähän ennen kahta ja ensimmäiset innokkaat ryntäsivät lavan eteen. :D

Takahuoneessa ei artistien tarvinnut istua kuivin suin - Teemu Nallen nimikkovesi piti siitä huolen.

Tsemppauskaverikuva Teemu Nallen kanssa ennen keikan alkua.

Hmm... muistankohan mä nyt varmasti kaiken, mitä pitää sanoa...

Ja sitten show alkoi! Ensimmäisenä heitin lavalle hulvattomat Mimin ja Kukun. :D Kaikki lapset olisivat halunneet kiivetä lavalle halailemaan ihanaa Kukua ja laulamaan Mimin kanssa. :)

Taikuri Luttinen kertoi minulle, että lavalle on hänen toimestaan ripoteltu taikasuolaa, joka saattaa muuttaa lavalle kipuavat tenavat sammakoiksi tai jäniksiksi. Jaoin tämän tiedon kuulijoiden kanssa ja innokas yleisö pysyi kuin pysyikin kiltisti omalla puolellaan. ;)

Suloinen Tea ja Mehudisko tanssittivat konserttikansan diskon lisäksi maapallon keskipisteeseen ja pilvien sekaan taivaalle!

Taikuri Luttisen taikasuola vaikutti varmasti siihen, että Kengurumeininki veivasi tavallista pomppivampaa rokkia. Hyvä ettei kattoon tullut reikiä, kun koko sali hyppi ylös ja alas. :D

Kummien toiminnanjohtaja Anne Knaster tuli kanssani lavalle vähän jutustelemaan konserttipäivän kulusta ja Kummien tärkeästä työstä. Ihmettelimme myös kimpassa, mitä Teemu Nalle harrastaa. Nyt kaikki tietävät, että tanssimista, jääkiekkoa, koripalloa ja golffia sekä lasten halaamista. Hihi! :)

Kotkot ja päläpälä. Hyvä duuni meikäläisellä! ;) 

Konsertin päätti jo 25 vuotta kimpassa soittanut Fröbelin palikat. Ja kaikki tiesivät heidän hauskat rallinsa - pää, olkapäät, peppu, polvet, varpaat ja sitä rataa :D 

Olipas vallan mainio ja virkistävä keikka! Kiitos kaikille, jotka olitte paikalla! Näilläkin keikkalipputuloilla hankitaan jotain tärkeätä lastensairaaloihin Suomessa. <3 Kiitos!

lauantai 9. toukokuuta 2015

Viiniköynnösintoilua

Olin opiskeluaikoina kesätöissä Björkvallin Taimitarhalla. Siellä rehotti kasvihuoneessa pari upeaa, viinirypäleitä pursuavaa viiniköynnöstä. Siitä saakka olen himoinnut omia köynnöksiä. Kerrostalossa se nyt ei tietenkään ollut mahdollista, mutta nyt, kun on oma puutarha, päätin viimein käydä tuumasta toimeen!

Viiniköynnöksiä halajavalle löysin loistavan tietolaarin osoitteesta http://viininkasvattajat.fi . Tällä Suomen viininkasvattajat ry:n sivustolla valaistaan viiniköynnösten kasvatuksen lisäksi eri lajikkeiden ominaisuuksia. Viiniköynnöksiä löytää nykyään monista taimimyymälöistä ja puutarhaliikkeistä ja ne maksavat n. 6-20 euroa per taimi.

Tarhaojukkaviini 'Zilga' (kuvat googlesta)

Aion perustaa viinitarhani länteen päin antavalle aidalle. Olin jo aluksi melko varma siitä, että haluan  yhdeksi lajikkeeksi 'Zilga'n. Sellainen löytyi Itäkeskuksen Lanternan K-Raudasta. Siellä oli myytävänä muitakin lajikkeita, kuten 'Rondo', 'Swenson Red', 'Jubilei Novgoroda' ja Hazanski Sladki'. Zilgan taimissa pystyin näkemään eloa - pullistuneita silmuja ja hyvän näköiset versot. Muiden lajikkeiden silmuissa ei näkynyt mitään eloa ja mielestäni ne näyttivät muutenkin jotenkin kuihtuneilta. En uskaltanut ostaa siispä muuta kuin Zilgan.

Matkalla kotiin tarkastin vielä nopeasti Plantagenin tarjonnan. Sieltä löytyikin samoja lajikkeita kuin Lanternasta ja nämä yksilöt näyttivät hyviltä! Nappasin kainalooni 'Jubilei Novgoroda'n ja sitten huomasin yhdellä hyllyllä yhden yksinäisen viiniköynnöspistokkaan pikku purkissa. Hinta oli vaivaiset 5,90. Lajike oli aitoviini Vitis vinifera 'Kalina', josta ei kuitenkaan missään ollut mitään tietoa. Kasvipurkin lappusessa oli vain vaaleanpunaisen tertun kuva, mutta itse lajikekin oli identifioitu ainoastaan hyllynreunan hintalapussa. Päätin ostaa pikkutaimen kuitenkin ja ottaa siitä selvää myöhemmin.

Aitoviini Vitis vinifera 'Kalina' (kuva Googlesta)

Kotona aloin etsiä tietoa Kalinasta. Ja eihän siitä löytynyt yhtään mitään suomeksi tai englanniksi tai edes saksaksi. Lopulta keksin oikean kielen ja sittenpä sitä tietoa tulvahtikin esille ihan mukavasti. 'Kalina' on ilmeisesti yleinen lajike Puolassa ja puolaksi löytyi hoito-ohjeita, marjojen ravinnekoostumus ja sen sellaista. :)

Teen siitä yhteenvedon tänne.

Nyt joudun poistumaan koneelta päivälliskemuihin, vaikka melkein tuo viiniköynnösten istuttaminen yrittää viedä pidemmän korren. :D

Palaillaan!
Kana